Accepting Robots as Assistants: A Social, Personal, and Principled Matter
Tuuli Turja · Tampere University Institutional Repository (Tampere University) · 2019
Neljästä tutkimusartikkelista koostuva väitöstutkimus analysoi ja vertailee robottien hyväksynnän sosiaalisia, psykologisia, sosiodemografisia ja kontekstuaalisia tekijöitä. Tutkimus antaa lisäksi ainutlaatuisen yleiskuvan robotiikan hyödyntämisestä ajassa, jolloin palvelualojen robotisaatiota ollaan vasta kehittelemässä. Tutkimuskysymysten teoreettisina viitekehyksinä toimivat robotisaatiovalmius työssä ja teknologian hyväksymismallit. Ensimmäisessä tutkimusartikkelissa tarkasteltiin Euroopan unionin kansalaisten asenteita robotteja kohtaan (N = 54 552) hyödyntäen Eurobarometriaineistoja sekä maailmanpankin tilastoja. Toisessa artikkelissa vertailtiin yleisiä robottiasenteita ja robotisaatiovalmiutta kahdessa aineistossa, joista ensimmäinen oli Eurobarometristä poimittu suomalaisen väestön osaotos (n = 969) ja toinen tätä väitöstutkimusta varten kerätty suomalaisten hoitoalan ammattilaisten kyselyaineisto (N = 3 800). Kolmas artikkeli syventyi edelleen hoitoalan ammattilaisten robotisaatiovalmiuteen ja neljännessä artikkelissa tarkasteltiin hoitoalan ammattilaisten hoivarobotin uudelleenkäyttöaikomusta. Neljättä artikkelia varten hoitoalan ammattilaisten kyselyaineistosta poimittiin osaotos vastaajista, joilla oli hoivaroboteista omakohtaista kokemusta (n = 544). Johdonmukaisimmin robottiasenteisiin olivat yhteydessä esimiesasema ja aikaisemmat kokemukset roboteista. Lisäksi hoitoalan ammattilaisten robottihyväksyntään olivat yhteydessä erityisesti minäpystyvyys, sosiaaliset normit, teknologiakiinnostus ja näkemykset teknologisesta työttömyydestä. Yhteisesti väitöskirjan osatutkimusten tulokset viittaavat siihen, että robottihyväksyntä riippuu vahvasti myös arvopohjaisista arvioinneista. Vaikka robottien hyväksyntää työpaikalla voidaan edesauttaa koulutuksella ja osallistamalla henkilöstöä, olisi tunnistettava myös yksilölliset erot motivaatiossa käyttää robotteja sekä soveltaa tätä tietoa työn uudelleenjärjestelyissä ja työntekijöiden uusissa muutoksenjälkeisissä rooleissa. Robotin käyttämisen vapaaehtoisuus on entistä tärkeämpää tilanteissa, joissa robotin hyväksynnän takana on myös henkilökohtaisia tai jaettuja arvoja. Yhteiskehittämisen tulisi sisältää teknologian käytettävyysarvioiden lisäksi myös tilaisuuden ilmaista, ovatko teknologiat työntekijöiden mielestä työn arvoihin sopivia. Robotisaatio olisi siten tuotava yhteistoimintakeskusteluihin jo harkinta- ja suunnitteluvaiheissa.